/
Mari Saari

Onko brändisi tarpeeksi rohkea parrasvaloihin?

Improvisaatioteatterista ja markkinoinnista löytyy runsaasti yhtäläisyyksiä: internet on kuin valtava näyttämö, jossa tapahtuu jatkuvasti. Brändit voivat katsoa näytelmää sivusta tai liittyä reippaasti osaksi tarinaa ja erottua. Löytyykö omalta brändiltäsi rohkeutta hypätä mukaan epämukavuusalueelle?

Dinglen viimeviikkoisessa Beasty Breakfastissa Suomen Impro-opiston johtaja Kaisa Kokko-Palmer tempaisi yleisön mukaansa ja vei sen retkelle rohkeuteen. Tilanne tuntui varmasti monelle aluksi epämukavalta – täysin tuntemattomien ihmisten kanssa tutustumisen ja yhteisen improsävelen löytämisen voi jähmeä suomalainen nimetä jopa kauhukuvakseen.

Ja niinhän se on, epämukavuusalueelle meneminen tuntuu pelottavalta ja jännittävältä, jopa ahdistavalta. Eikä sinne mennä tuosta vaan. Askel vaatii hitusen tarmokkuutta, spontaaniutta, jopa ryhmänpainetta – ja tietenkin rohkeutta. Mutta kun askel on otettu, se palkitsee. Suurin kehitys tapahtuu juuri silloin: kun joutuu haastamaan itsensä, kohtaamaan toiset ja heittäytymään dialogiin.

Kun askel on otettu, se palkitsee. Suurin kehitys tapahtuu juuri silloin: kun joutuu haastamaan itsensä, kohtaamaan toiset ja heittäytymään dialogiin.

Silottelua sieltä, silottelua täältä

Markkinoinnin näytös on tosielämässä jatkuvasti päällä – brändit maksavat isosti, jotta pääsevät viimeisteltyjen käsikirjoitusten mukaisesti lavalle vuorotellen kertomaan tuotteistaan ja palveluistaan, vakuuttamaan asiakkaitaan. Kaikkea on mietitty ja hiottu loputtomiin, sillä suuri osa brändeistä pelkää markkinoinnin epäonnistumista – toimimattomuutta, negatiivista asiakaspalautetta, keskustelua, katastrofia. Rohkeaa askelta lavalle hankaloittaa myös arvopohjan puuttuminen. On vaikea seistä sisukkaasti jonkin asian takana, jos arvopohjaa ei ole.

Siksi estradilla näyttäytyy useimmiten esityksiä, jotka nauttivat turvallisuuden tunteesta vankasti mukavuusalueellaan seisoen. Taustalla saattaa olla se tuttu tarina: markkinointitoimisto on ensin lähtenyt esittämään jotain sellaista, joka ampuu asiakkaan mielestä täysillä yli.

Mitä ne ajattelevat, huh huh. Ei me voida missään nimessä tehdä näin, puhisee asiakas, jonka jälkeen tuotosta lähdetään porukalla silottelemaan. Vähän sieltä, hivenen täältä. Ja ta-daa: lopulta estradille päätyy jotain, jota ei tunnista enää samaksi ideaksi. Sen jokainen kulma on siloteltu ja vielä päällinenkin hiottu. Se on ihan ok, mutta ei se enää tunteita herätä.

Pedon kita avaa mahdollisuuksia

Jotkut brändit ne peloista huolimatta uskaltavat liikkua lavalla juuri sille alueelle, josta ei ole täyttä varmuutta. Pelottavaan pedon kitaan. Ja kuten pelättyä, tuloksena saattaa olla runsaasti asiakaspalautetta ja keskustelua, jopa kritiikkiä.

Onnittelut, mikäli näin on käynyt – brändisi on juuri ottanut askeleen tähteyteen ja siitä puhutaan. Mauttoman, hajuttoman ja perusvarman suorituksen sijaan se on onnistunut herättämään aitoja tunteita. Onnistumisen viimeistelee lukuisat avautuneet mahdollisuudet: mahdollisuus kanssakäymiseen potentiaalisen asiakkaan kanssa. Mahdollisuus muuttaa ne mielipiteet, jotka eniten muutosta kaipaavat. Mahdollisuus luoda suhde asiakkaaseen avautuneen keskusteluyhteyden kautta. Sitouttaa.

Mitäpä siis, jos brändisi toimisi ennakkoluulottomammin ja unohtaisi pelot epäonnistumisesta? Jospa se edes kerran vuodessa antaisi itselleen luvan kokeilla askelta epämukavuusalueelle ja tekisi jotain, joka poikkeaisi perinteisestä tavasta toimia. Tarpeeksi vahvan kattokonseptin puitteissa tietenkin – se kun jättää tilaa ja mahdollistaa heittäytymisen. Ja vain rohkeasti heittäytymällä voi parhaiten vaikuttaa juonen kulkuun.

Joten, miten on – miten brändisi näyttäytyy lavalla?